Kestävä hyvinvointi voi toteutua ainoastaan maapallon rajallisuutta kunnioittaen planetaaristen reunaehtojen puitteissa. Ne määrittävät mahdollisuuksia, joiden puitteissa yhteiskunnat voivat tavoitella hyvinvointia. Tätä ekologisen kestävyyden ensisijaisuutta painottaa myös Sitran julkaisema Kestävän hyvinvoinnin visio. Myös talous osana sosiaalista järjestelmää on alisteinen planeetan reunaehdoille.
Maailman maiden eriarvoisuus ja eriarvoisuus maiden sisällä ovat keskeisiä kestävän hyvinvoinnin haasteita. Äärimmäinen köyhyys on puolittunut maailmasta viimeisten 20 vuoden aikana. Yhä useampi ihminen on noussut köyhästä keskituloiseksi, ja nykyisin suurin osa maailman väestöstä on keskituloista. Maailman vauraus keskittyy kuitenkin yhä harvempien käsiin samaan aikaan kun kymmenesosa maailman väestöstä kärsii nälkää.
Tulojen suuruus korreloi ympäristövaikutusten, kuten hiilipäästöjäkin kuvaavan ekologisen jalanjäljen kanssa. Rikkaiden maiden ekologiset jalanjäljet ylittävät moninkertaisesti köyhimpien maiden jalanjäljet. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki vuonna 2014 oli 8,4 globaalihehtaaria, kun vastaava intialaisen jalanjälki oli 1,1 globaalihehtaaria. Toisaalta luonnonvarojen käyttö ja hiilipäästöt jakautuvat vahvasti maiden sisälläkin tulotason mukaan.
Rikkain kymmenys vastaa puolesta maailman päästöistä
Suomessakin suurituloisimmat kotitaloudet aiheuttavat kulutuksellaan yli kaksinkertaiset kasvihuonekaasupäästöt verrattuna kaikkein pienituloisimpiin kotitalouksiin. Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että rikkain kymmenys vastaa puolesta kulutuksesta aiheutuvista päästöistä. Köyhin puolikas maapallon väestöstä aiheuttaa vain noin kymmenesosan kulutuksesta aiheutuvista päästöistä.
Kestävää hyvinvointia käsittelevässä kirjallisuudessa viitataan usein kaksinkertaiseen epäoikeudenmukaisuuteen: köyhät väestöryhmät eivät ole aiheuttaneet ilmastonmuutosta, mutta ne joutuvat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten. Köyhimmillä ihmisillä on heikot mahdollisuudet suojautua tulvilta ja hirmumyrskyiltä. Heille on kohtalokasta, jos kuivuus, kylmyys tai myöhästyneet monsuunisateet pilaavat sadon.
Uudenlaista talousajattelua
Oikeudenmukaista ja kestävää hyvinvoinnin tilaa voidaan havainnollistaa niin kutsutun donitsimallin avulla. Englantilainen taloustieteilijä Kate Raworth on yhdistänyt planetaarisiin reunaehtoihin sosiaalista minimiä kuvaavia tavoitteita, kuten riittävä ravinto ja koulutus, jotka kaikkien maailman ihmisten tulisi saavuttaa.
Planetaaristen reunaehtojen ja sosiaalisten tavoitteiden väliin jäävää tilaa, donitsia, Raworth nimittää kestäväksi ja oikeudenmukaiseksi elintilaksi.
Donitsitaloustiede-kirjassaan hän esittää, että kaiken taloudellisen toiminnan tulisi pysytellä näiden donitsin rajojen sisällä, sen sijaan, että taloudessa pyrittäisiin jatkuvaan kasvuun. Käytännössä tällainen talous edellyttää esimerkiksi resurssien tehokkaampaa kiertoa, uudelleenjakoa ja kestävää suunnittelua.