Olen Paula Kivimaa ja toimin erikoistutkijana SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Tällä hetkellä asun Englannissa ja toimin myös vanhempana tutkijana Science Policy Research Unit:ssa Sussexin yliopistossa. Puh. 0295 251 283, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pariisin ilmastoneuvottelut osoittavat, että julkista valtaa tarvitaan riittävän nopeiden muutosten toteuttamiseksi. Innovaatiopolitiikan ja ympäristöpolitiikan on havaittu luovan kannusteita puhtaiden ratkaisujen synnylle ja vähittäiselle leviämiselle. Uusien teknologisten innovaatioiden pohjalta tapahtuva muutos saattaa kuitenkin kestää jopa kymmeniä vuosia.
Monet rakenteet ja vakiintuneet politiikat hidastavat muutosta, koska ne suosivat vakiintuneita ja ympäristön näkökulmasta kestämättömiä teknologioita tai käytäntöjä, yhtenä esimerkkinä fossiilisten polttoaineiden epäsuorat tuet.
Joseph Schumpeter esitti jo 1920-luvulla ajatuksen ‘luovasta tuhosta’, joka johtaa taloudellisten rakenteiden murtumiseen tekemällä tietyt taidot ja osaamiset tarpeettomiksi ja luomalla samalla uusia mahdollisuuksia. Kollegani kanssa olen osoittanut, että ajatus on edelleen ajankohtainen. Nyt tarvitaan politiikkakokonaisuuksia, jotka edistävät luovaa tuhoa uudenlaisen energiajärjestelmän synnyttämiseksi. Tähän liittyy ajatus teknologiamurroksesta ja sen edistämisestä.
Esitämme kahden tyyppisiä toimenpiteitä energiamurroksen edistämiseksi.
Ensinnäkin tarvitaan innovaatiopolitiikkatoimia, jotka tukevat tutkimusta ja kehitystä, kokeiluja, uusien markkinoiden syntyä sekä ohjaavat innovaatioita tietyille yhteiskunnallisesti tärkeille osa-alueille kuten energiankulutuksen vähentäminen. Tähän sisältyy lukuisia eri ohjauskeinoja, kuten T&K-rahoitus, innovaatioalustat, koulutuspolitiikka, sertifiointi, syöttötariffit, julkiset hankinnat, hankintatuet sekä PK-yritysten neuvonta tai sääntely.
Toiseksi tarvitaan laajempia, usein sektorikohtaisia politiikkatoimenpiteitä, jotka horjuttavat kestämättömiä rakenteita ja käytäntöjä. Näin poistetaan esteitä energiakulutusta vähentävien teknologioiden, palveluiden ja käytäntöjen leviämiseltä. Tarvitaan toimia, jotka mm. asettavat ympäristöehtoja verotuksessa, vähentävät tukia ja kannustimia fossiiliselle energialle ja korkealle energiankulutukselle, poistavat paljon energiaa kuluttavia teknologioita markkinoilta, ottavat mukaan uusia toimijoita politiikan neuvontaryhmiin sekä uudistavat lainsäädäntöä.
Horjuttavien toimenpiteiden määrä ei yksin omaan ole ratkaisevaa, vaan se millaisia toimenpiteitä toteutetaan, miten niitä ylläpidetään pidemmällä aikavälillä, ja miten politiikkatoimenpiteet kokonaisuutena tukevat innovaatioita ja horjuttavat olemassa olemaa järjestelmää. Esimerkiksi Iso-Britannian ilmastolaki ja sen toteutusta valvova komitea ovat hyvä esimerkki horjuttavasta politiikasta. Sen sijaan Iso-Britannian uusimman hallituksen päätökset luopua lukuisista rakennusten energiatehokkuutta tai uusiutuvaa energiaa edistävistä politiikkatoimista heikentävät politiikkakokonaisuutta, jonka takia Iso-Britannia voi jäädä pitkäksi aikaa energiatehokkuuden takapajulaksi.
Suomi on ollut edelläkävijä energiatehokkuudessa ja on tärkeää, että muuan muassa uusi laadittava energia- ja ilmastostrategia ja ilmastolain mukainen keskipitkän aikavälin suunnitelma lisäävät Suomen etumatkaa moniin muihin maihin. Tämä vaatii myös luovaa tuhoa, jota voitaisiin edistää esimerkiksi edistämällä kokeilutoimintaa entistä laajemmin, tekemällä rakenteellisia muutoksia energiakulutusta vähentävien innovaatioiden leviämiseksi (erityisesti uudenlaisten energiapalveluiden tai liikennepalveluiden saralla) sekä luomalla mahdollisuuksia uusille toimijoille ja organisaatioille politiikkakentällä.
Kirjoitus perustuu Research Policy -lehdessä julkaistuun artikkeliin: Kivimaa Paula; Kern Florian (2016). Creative destruction or mere niche support? Innovation policy mixes for sustainability transitions. Research Policy, 45(1) pp. 205-217.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.