Ympäristökiistoille on tyypillistä, että yhteiskunnalliset toimijat valikoivat tietovirrasta omia intressejään tukevia havaintoja ja tulkitsevat niitä omista lähtökohdistaan käsin. Tämän takia pelkkä tutkimustiedon lisääminen ei aina auta ristiriitojen ratkaisemiseen.
Ratkaisuksi on esitetty uudenlaisia osallistavia tietokäytäntöjä, joiden avulla voidaan lisätä ympäristötiedon luotettavuutta ja hyväksyttävyyttä ja siten tiedon vaikuttavuutta. Näissä tiedon yhteistuotantoprosesseissa eri osapuolet sitoutuvat luomaan jaettua tietopohjaa ongelmien luonteesta ja ratkaisuvaihtoehdoista. Prosesseissa voidaan hyödyntää sekä tutkimustietoa että paikallista ja kokemukseen perustuvaa tietoa.
Tiedon yhteistuotantoa testattiin CORE-hankkeen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen järjestämässä merimetsodialogissa, johon osallistui tutkijoita sekä kalastuselinkeinon ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajia. Merimetsokonflikti on tyypillinen esimerkki tietointensiivisestä ympäristökiistasta. Kalastajien mukaan kalastusmahdollisuudet ovat heikentyneet rajusti merimetsojen yleistymisen seurauksena. Luonnonsuojelijat taas ovat viitanneet tutkimuksiin, joiden mukaan merimetsoilla ei ole ollut vaikutusta Itämeren kuha- ja ahvenkantoihin.
Dialogiprosessi onnistui selkiyttämään sitä, että ristiriitaiset näkemykset merimetsojen aiheuttamista haitoista johtuvat ennen kaikkea tarkastelun mittakaavasta. Ekologisen tutkimuksen perusteella merimetsoilla ei ole vaikutusta kalakantoihin Itämeren tasolla. Suurilla kolonioilla voi kuitenkin olla paikallisia vaikutuksia ahvenkantoihin etenkin matalissa merenlahdissa, kuten Vaasan edustalla tehdyissä tutkimuksissa on todettu. Haitta voi olla merkittävä yksittäiselle kalastajalle, jonka kalastusalue sijaitsee juuri pesimäkolonian vieressä. Linnut myös rikkovat pyydyksiä ja vahingoittavat niissä olevia kaloja, mikä aiheuttaa kalastajille taloudellisia menetyksiä.
Dialogi tuotti yhteisen näkemyksen myös siitä, että merimetsot eivät ainakaan toistaiseksi ole uhka vaelluskaloille Suomessa. Tanskassa merimetsot ovat verottaneet jopa 80 prosenttia vaelluskalakannoista. Tutkimuksen tekijä kertoi, että syynä ovat talviaikaiset nuorten merimetsojen parvet, jotka talvehtivat Tanskan avoimissa vesistöissä. Suomessa talviaikainen jääpeite suojaa jokien vaelluskaloja.
Dialogin onnistumiseen vaikutti moni tekijä
Prosessin onnistumiseen vaikutti moni tekijä. Osallistujat pitivät tärkeänä sitä, että keskustelua kannatteli puolueettomaksi koettu fasilitaattori. Monitieteisen asiantuntijatyhmän avulla kysymyksenasettelua pystyttiin laajentamaan ekologisista vaikutuksista kalastajien käytännön kokemuksia koskevaan tietoon. Osallistujilla oli myös mahdollisuus päättää kuultavista asiantuntijoista. Tämä vastasi kalastajatahojen kritiikkiin siitä, että suomalaisessa keskustelussa ei huomioida riittävästi muissa pohjoismaissa tehtyä tutkimusta.
Näkemyserojakin jäi. Merikotkien roolista merimetsokannan säätelyssä ei päästy yhteisymmärrykseen eivätkä kalastajat myöskään olleet vakuuttuneita siitä, että keväisin tehtävä pesintälaskenta antaa todellisen kokonaiskuvan siitä, kuinka laajasti merimetsot liikkuvat ja millä alueilla ne saalistavat keskikesästä pitkälle syksyyn.
Pohjimmiltaan merimetsokiistassa on kyse paikallisen hallinnan tunteen menettämisestä, turhautuneisuudesta hitaaseen poikkeuslupaprosessiin sekä luottamuspulasta välinpitämättömäksi koettuun ympäristöhallintoon. Tiedon yhteistuotanto ei suoraan vastaa näihin huoliin. Se voi kuitenkin osaltaan lisätä luottamusta tutkijoiden ja paikallistoimijoiden välillä ja luoda tilaa keskustelulle, jossa ei kiistellä faktoista vaan etsitään yhdessä toimivia ratkaisumalleja.
Heli Saarikoski toimii johtavana tutkijana Syken yhteiskunnan muutos -yksikössä. Hänen viimeaikaisia tutkimusaiheitaan ovat tiedon yhteistuotanto (JOINED-hanke) sekä puntaroivat kansalaiskeskustelut (FACTOR-hanke). Vapaa-aikanaan hän viihtyy puutarhassa ja islanninhevosen selässä.