Kansalaishavainnoinnilla tarkoitetaan kansalaisten vapaaehtoistyönä tekemiä ja lähettämiä havaintoja esimerkiksi ympäristön tilasta. SYKE ja useat muut suomalaiset laitokset keräävät kansalaishavaintoja, ja niillä on tärkeä merkitys luonnon seurannassa. Havaintojen keräämisen eettisistä näkökulmista on kuitenkin keskusteltu vain vähän ja silloinkin havaitsijoiden tietosuojaa painottaen. Haluaisin tässä nostaa keskusteluun kaksi muuta näkökulmaa: yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja aineistojen käyttötavat.
Kansalaishavainnointi perustuu vapaaehtoisuuteen ja oletettavasti tuottaa siis iloa ja hyötyä siihen osallistuville. Siksi onkin tärkeää, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua havainnointiin. Tämä edellyttää esimerkiksi käyttöliittymien suunnittelua niin, että ne ovat helposti ymmärrettäviä ja käytettävissä esimerkiksi vammoista riippumatta, sekä tiedotuksen kohdentamista eri ikäisille ja taustaisille ihmisille.
Havaintojärjestelmiä ei ole eettistä suunnitella yksin aineiston käyttäjän tarpeisiin, vaan ne pitää nähdä myös kansalaisille tarjottavana palveluna ja suunnitella yhdenvertaisuuteen pyrkien.
Aineistojen käyttötarkoitusten selkeä viestintä on tärkeää
Havaitsijoilla ei aina ole hyvää käsitystä siitä, mihin tarkoituksiin havaintoaineistoja käytetään. Esimerkiksi ei-toivottujen asioiden kuten vieraslajien ja roskien havaitsija saattaa olettaa, että viranomainen kerää tietoa voidakseen tulla korjaamaan tilanteen, vaikka tosiasiassa tietoa kerättäisiin vain ongelman laajuuden selvittämiseen. Kaikkia kansalaishavaintoja ei käytetä muuhun kuin tietojen julkaisuun internetissä toisten kansalaisten hyödyksi. Tämä voi olla tärkeä tieto niille havaitsijoille, joita motivoi erityisesti luonnonsuojelun edistäminen.
Kansalaishavaintoja voidaan joskus käyttää havaitsijan edun tai toiveiden vastaisesti. Kansalainen voi vaikkapa kerätä havaintoja luonnonvaraisten lajien esiintymisestä, koska toivoo tämän tiedon vaikuttavan kaavoitukseen. Lupaviranomainen voi kuitenkin kerättyjen tietojen perusteella päätyä tulokseen, että lajisto kestää rakennushankkeen. Ratkaisu voi olla yleisen hyödyn mukainen, mutta kansalainen voi kokea tiedon käytön epäoikeudenmukaiseksi. Voidaankin pohtia, onko yhteisön tuottamaa aineistoa eettistä käyttää heidän etujensa vastaisesti.
Aineistojen käyttötarkoitusten selkeä viestintä on tärkeää, jotta havaitsijoita ei johdeta harhaan. Kansalaishavaintojärjestelmien ja niiden tuottaman tiedon käytön läpinäkyvyyttä voisi lisätä laatimalla selosteet, joista löytyisi tieto siitä, mihin tarkoituksiin aineistoa parhaillaan käytetään ja mihin sitä mahdollisesti tullaan käyttämään tulevaisuudessa.
Kansalaishavainnointi voi kasvattaa ymmärrystä tieteen merkityksestä yhteiskunnassa
Parhaimmillaan kansalaishavainnointi lisää vuorovaikutusta tutkijoiden ja kansalaisten välillä, kasvattaa ymmärrystä tieteen tekemisestä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa, ja vahvistaa kansalaisten roolia ympäristötiedon tuottamisen eri vaiheissa. Kansalaisten, tutkijoiden ja päättäjien keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus tekevät vaikeiden, yhteiskunnalliset ja ympäristöasiat yhteen kietovien ongelmien ratkomisesta hitusen helpompaa.
SYKE kehittää aktiivisesti kansalaishavainnointia ja pitää näitä teemoja esillä myös tulevissa hankkeissa. SYKEn tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi piti digitalisoituvaa kansalaistiedettä käsittelevän esitelmän lokakuun lopulla Viikki Sustainability Research Seminar -sarjassa.
Laura Uusitalo on SYKEssä työskentelevä meri- ja datatieteilijä, jota kiinnostaa jotakuinkin kaikki. Sydäntä lähellä ovat muun muassa looginen päättely ja algoritmit eri muodoissaan, niin ympäristötutkimuksessa, lautapeleissä kuin neuleissakin, sekä oikeudenmukaisuus yksilöiden, sukupolvien, kansojen ja lajien välillä.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.