Vesiruton käsittely ja paalaus
Kokeet vuonna 2019
Vesiruton peltolevitys sujui erittäin hyvin kuivalannan tarkkuuslevittimellä. Maanparannustarkoitukseen levitetty massa hajosi niin pieneksi silpuksi, ettei pellon kynnössä myöhemmin syksyllä ollut mitään ongelmia.
Vuonna 2019 vesiruttomassan levitys pellolle paalausta varten onnistui hyvin apevaunulla (oranssi perävaunu kuvissa). Paalausta karheelta ei saatu kuitenkaan onnistumaan, sillä massa oli liian silppuuntunutta ja märkää sateen takia. Syksyllä 2020 testattiin kehitysideoita, joilla massan liiallista silppuuntumista voitiin estää.
© Timo Lötjönen
© Timo Lötjönen
Kokeet vuonna 2020
Vesiruttomassan kuivattamiseen käytettiin menetelmää, jossa pellolla kasvanut heinä niitettiin ensin levälleen pellolle. Ohuen heinämaton päälle levitettiin vesiruttomassa itsepurkavaa yleisperävaunua käyttäen. Kyseisen laitteen etuna on se, ettei se silppua vesiruttoa yhtä paljon kuin edellisvuonna käytetty apevaunu.
Heinämatto ja vesiruttomatto kuivumassa pellolla. © Timo Lötjönen, Luke
Heinä-vesiruttoseoksen karhotukseen käytettiin ketjuharavapöyhintä, jonka avulla ohuessa matossa olevaa materiaalia voidaan kerätä karheelle leveältäkin alalta. Käytännössä vaadittiin kaksi ajokertaa, jotta karhotuksen työnjälki saatiin riittävän tarkaksi.
Ketjuharavapöyhimellä kootut karhot odottamassa paalausta. © Timo Lötjönen, Luke
Heinä-vesiruttomassan paalaus tehtiin onnistuneesti levityspäivän iltana. Paalauksen onnistumisen edellytyksenä oli se, että karheissa oli arviolta puolet heinää. Heinä oli kuivempaa ja pidempää materiaalia kuin vesirutto, jolloin karhon noukinta paalaimeen sujui ongelmitta. Paalauksessa käytettiin biologista säilöntäainetta. Kaikki koekarhot saatiin paalattua ja niistä kertyi viisi muoviin käärittyä tiivistä paalia. Nämä toimitettiin myöhemmin syksyllä biokaasulaitokselle kaasuntuotantokokeeseen.
Koko ketjua ajatellen korjuuta vedestä rannalle olisi hyvä saada tehostettua. Nyt pellolla käytetty konekalusto oli selvästi tehokkaampaa kuin vedessä käytetty kalusto, minkä takia peltokalusto joutui tarpeettomasti odottelemaan. Tehokkaampi korjuu edellyttäisi esimerkiksi niittäviä ja kerääviä aluksia, jolloin pääomakustannus nousee huomattavasti raivausnuottaan verrattuna.
Vesiruttoa pellolle lannoitteeksi ja maanparannukseen
Vesiruttomassan hyödyntämistä lannoitus- ja maanparannusaineena selvitettiin kokovilja- ja perunaviljelmillä kahden kasvukauden aikana. Vuotunkijärvestä nostettua vesiruttoa levitettiin nostopaikan läheisyydessä sijaitseville koealoille syksyllä 2019 ja 2020, ja peltokokeet perustettiin seuraavina keväinä. Kokoviljapeltolohkolle vesiruttoa levitettiin kuivalannan tarkkuuslevittimellä noin 40 tonnia hehtaarille. Perunalohkolle levitys tehtiin käsin ja levitysmäärä oli 30 tonnia hehtaarille. Kummallakin lohkolla osa alasta kynnettiin syksyllä, toinen osa keväällä. Kokoviljakoe oli samalla paikalla kumpanakin koevuonna, mutta viljelykiertosuositusten mukaisesti perunakoe sijoitettiin peltolohkon eri osiin eri koevuosina.
Vesiruton koneellinen peltolevitys tarkkuuslevittimellä onnistui hyvin. Koneellisesti levitetty vesiruttomassa silppuuntui hienoksi. Sekä silputtuna että silppuamattomana vesirutto hajosi nopeasti eikä aiheuttanut ongelmia myöhemmissä työvaiheissa. Molempina koevuosina perunasadot olivat runsaita, mutta kokoviljasadot jäivät pieniksi. Vesiruttomassasta ei saatu sellaista lannoitushyötyä, mitä sen sisältämien ravinteiden perusteella olisi voinut olettaa, joten ravinteita on täytynyt huuhtoutua tai pidättyä maahan. Toisaalta vesirutosta ei ollut haittaa testikohteina käytetyille peruna- ja kokoviljasäilörehukasvustoille, minkä perusteella peltolevitys tarjoaa toimivan ja kustannustehokkaan ratkaisun vesiruton loppusijoitukseen. Lisäksi kaikesta hiiltä sisältävästä materiaalista on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hyötyä pellon multavuuden nostajana.
© Timo Lötjönen
© Lea Hiltunen
Vesiruton säilöntä
Vesiruton käyttömahdollisuudet monipuolistuisivat, jos sitä pystyttäisiin säilömään ja varastoimaan. Vesiruton soveltuvuutta säilöntään selvitettiinkin laboratoriomittakaavan kokeissa. Vuotunki-järvestä elokuussa 2019 nostettua vesiruttoa sekä vesiruton ja nurmimassan seosta säilöttiin sellaisenaan sekä kemiallisen tai biologisen säilöntäaineen kanssa ns. minisiiloihin, joita säilytettiin noin 3 kk painotettuna, lämmittämättömässä huonetilassa. Säilönnän vaikutusta arvioitiin mittaamalla orgaanisen aineen sekä mikrobiston ja biokaasupotentiaalin muutosta.
Säilöntätestauksissa ilmeni, että vesirutto on vähäisen kuiva-ainepitoisuutensa takia hankala säilöttävä, koska luultavasti ravinteiden pitoisuus jää mikrobien ravinnonsaannin kannalta niukaksi. Nurmimassan lisääminen seokseen kohotti oleellisesti kuiva-ainepitoisuutta ja paransi erityisesti kemiallisella säilöntäaineella säilötyn seoksen säilönnällistä laatua. Biologisella säilöntäaineella säilötyn vesiruton kaasuntuottopotentiaali oli suurin.
Vesiruttomassaa säilöntätestauksia varten. © Lea Hiltunen, Luke
Lisätietoja
Ritva Nilivaara, Projektipäällikkö, puh. 0295252052, etunimi.sukunimi@syke.fi