Ahti Lepistö
Suomessa tarvitaan lisää uusiutuvaa energiaa. Tarvitaan vihreää biotaloutta, lisää tehoja metsätalouteen. Mutta kaikki tämä lisää väistämättä myös huuhtoutumia vesistöihin. Kun samaan aikaan ilmasto muuttuu ja humuksen huuhtoutuminen metsistä vesiin lisääntyy, tästä aiheutuu lisää riskejä melko puhtaina säilyneille vesillemme. Järviä kannattaa vaalia - ne ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiämme.
Suomen järvien humuspitoisuus on yksi maapallon korkeimmista. Orgaanisen aineksen huuhtoutumisen on todettu voimistuneen mm. laajoilla alueilla Euroopassa ilmaston muuttumisen myötä. Suomessa humuspitoisuuden on havaittu paikoin lisääntyneen pienissä metsäjärvissä, latvapuroissa ja isoilla vesistöaluilla erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa.
Suurten vesistöalueiden osalta ilmastotekijät ovat humuskuormituksen kannalta tärkeämpiä kuin metsätalous, mutta paikallisesti metsätaloudella on merkitystä, etenkin latvavesissä.
SYKEn tutkimusten mukaan alkoi humuspitoisuus 2000-luvulla nousta etenkin monissa pohjoisen Suomen vesistöissä, pääosin ilmastotekijöiden takia. Entistä voimakkaampien syystulvien aikaan jokivesistöissä on nykyisin humusta enemmän kuin ennen. Hajoamisprosessit ovat voimistumassa; metsissä ja soilla on syksyisin huuhtoutumiselle altista orgaanista hiiltä aiempaa enemmän.
Tehostuva metsätalous vaikuttaa samaan suuntaan kuin äärevöityvä ilmasto. Ne molemmat lisäävät vesien kuormitusta. Esimerkiksi fosforikuormituksen on suometsävaltaisilla koealueilla havaittu kohoavan eri tavoin toteutettujen hakkuiden ja kokopuukorjuun jälkeen. Fosforikuormitus kasvaa etenkin silloin, kun intensiiviset hakkuut nostavat pohjaveden pinnan lähelle maanpintaa.
Toisaalta, SYKEn pienten metsävaluma-alueiden verkon uusimmissa tuloksissa on havaittu, että metsien fosforilannoituksen voimakas väheneminen 1990-luvulla näkyi selvästi vähentyneenä fosforikuormituksena vesiin. Tämä suotuisa kehitys on uhattuna, jos lannoitusmäärät lähtevät uudelleen nousuun.
Bioenergian tuotannon lisäämisessä ongelmallista on etenkin kantojen nosto metsämaasta. Se pahentaa tilannetta ja lisää entisestään eroosiota ja kuormitusta, joka on jo kasvamassa ilmastosyistä. Luonnonvarakeskuksen uusimpien tutkimustulosten mukaan kokopuukorjuu, jossa myös kannot nostetaan, lisää orgaanisen aineksen huuhtoutumista selvästi. Humuksen mukana liikkeelle lähtee myös metalleja.
Uusiutuvaa energiaa tarvitaan lisää, muttei vesien kustannuksella. Vihreän biotalouden edistämisessä kannattaakin pyrkiä kestäviin keinoihin. Metsämaaperän käsittelyssä kannattaa käyttää mahdollisimman kevyitä menetelmiä. Biomassan lisäkäyttö kannattaa painottaa harvennushakkuisiin ja hakkuutähteisiin. Kannot tulisi jättää metsämaahan hiilivarastoiksi, lisäämään hajottajaeliöiden biodiversiteettiä.
Kun vihreää biotaloutta kehitetään kestävästi ja viisaasti, saamme nauttia järvistämme jatkossakin.
Hyvää juhannuksen odotusta vesien äärelle!
Ahti Lepistö
Erikoistutkija Ahti Lepistö työskentelee SYKEn vesikeskuksessa. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat vesistöjen ja metsien muuttuminen, biogeokemialliset ainevirrat, ja vuorovaikutukset. Vapaa-aikaan kuuluu musiikki eri muodoissaan, vesillä liikkuminen, luonto ja pienoisarboretumin kasvattaminen. Puh. 0295 251 367, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.