Sinilevät ovat jokakesäinen puheenaihe. SYKE on tiedottanut sinileviin liittyvistä riskeistä jo 20 vuoden ajan. SYKE tekee valtakunnallista sinileväseurantaa yhteistyössä alueellisten ELY-keskusten kanssa osana ympäristön tilan seurantaa, mutta uimarantojen sinileväseurannasta vastaavat Valviran ohjauksessa kuntien terveysviranomaiset. Valtakunnallisen sinileväseurannan havainnot sekä Havaintolähetti-sovelluksen kautta tulleet kansalaishavainnot esitetään Järvi-meriwikin levähavaintokartalla.
Suomalaiset ovatkin jo varsin hyvin tietoisia siitä, että sinileväiseen veteen pitää suhtautua varoen, koska sinilevät saattavat olla myrkyllisiä. Ajoittain epäilyjä sinilevämyrkytyksistä kuitenkin tulee ilmi.
Vaikka sinilevät eli sinibakteerit ovat luonnollinen osa Itämerenkin kasviplanktonyhteisöä, niiden määrä on pääsääntöisesti lisääntynyt Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomeriseurannan havaintopaikoilla viimeisten 40 vuoden aikana. Myös sinilevien muodostamien massaesiintymien eli sinileväkukintojen laajuus oli merkittävästi suurempi ajanjaksolla 1997-2013 kuin jaksolla 1979-1996, vaikka vaihtelua näiden ajanjaksojen sisällekin mahtuu, eikä kyseessä ole suoraviivainen trendi. Useilla Suomenlahden asemilla sinilevämäärien huiput sijoittuvat kuitenkin pääosin vuosien 1996-2007 välille.
Kasviplanktonseuranta ja siten myös varsinainen sinilevien määrän ja lajiston seuranta toteutetaan analysoimalla mereltä kerättyjä vesinäytteitä mikroskoopin avulla. Sinilevät eivät ainakaan omasta mielestäni kuulu kasviplanktonyhteisön kaunottariin, mutta muutoin näytteissä esiintyy mitä upeimpia ja yksityiskohdiltaan viehättäviä lajeja.
Vaikka seurantamenetelmiä ei kannata heppoisin perustein korvata uusilla, jotteivät vertailukelpoiset pitkäaikasarjat katkea, SYKEn merikeskus tekee kehitystyötä seurantamenetelmien kehittämiseksi. Tuore automaattinen kuvantamislaite, jonka pyrimme opettamaan tunnistamaan levälajistoa ja laskemaan niiden määriä vedessä, sijaitsee FINMARI-tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvalla Meren ja ilmakehäntutkimusasemalla Utön saaressa.
Muutamiin laivoihin kuten Silja Serenadeen ja Finnmaidiin on asennettu Alg@line-laitteisto, joka mittaa jatkuvasti muun muassa sinileväpigmenttien määrää vedessä laivan kulkiessa ja kerää automaattisesti vesinäytteitä tietyin välein. Automaattisesti kerätyt tiedot saapuvat reaaliaikaisesti netin välityksellä tutkijoiden työpöydille tarkasteltaviksi. SYKEn kaukokartoitusryhmän satelliittikuviin pohjautuvat sinilevätulkinnat ja Rajavartiolaitoksen lähettämät havainnot ovat myös tärkeitä tiedonlähteitä sinilevätilanteen arvioinnissa.
Lopuksi vielä varoituksen sana: sinilevät tuottavat useita erilaisia hermo- ja maksamyrkyllisiä sekä allergisoivia tai ihoa ja silmiä ärsyttäviä yhdisteitä. Kaikkien niiden mittaaminen on mahdotonta, joten varovaisuus on aina tarpeen, jos vedessä on sinilevää. Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää pois sinileväisestä vedestä. Myrkytysepäilyissä neuvoja saa Myrkytystietokeskuksesta, lääkäriltä ja eläinlääkäriltä.
”Olen kasviplanktontutkija Sirpa Lehtinen SYKEn merikeskuksesta. Vapaa-ajallanikin olen mieluiten veden äärellä, ja vaikka rakastankin merta niin myös järvet kelpaavat mainiosti!”
Puh. 0295 251 353
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.