Kemikaalien ja jätteiden pilaamat maa-alueet ovat nousseet Euroopassa merkittäväksi ympäristöongelmaksi. Ongelman ratkaisemiseksi on jo suunnattu – ja jatkossa suunnataan - yhä enemmän voimavaroja. Olen pakertanut Suomessa pilaantuneiden maiden ongelmien parissa jo kolmekymmentä vuotta. Tänä aikana ongelman laajuus Euroopankin mitassa on alkanut paljastua kaikessa vakavuudessaan.
Ongelman taustalla ovat huonot käytännöt ja tietämättömyys. Maaperän haitalliset aineet ovat peräisin kemikaalien ja jätteiden huonosta käsittelystä. Päästöt ovat usein peräisin vuosien takaa: kemikaalivahingoista tai teollisuuden ajankohdalleen tavanomaisesta toiminnasta. Pilaantuminen on saattanut aiheutua myös muualta tuoduista täyttömaista tai jätteistä. Vielä 1980-luvulla ei ymmärretty, että maaperän pilaantumisesta voisi olla vaaraa ihmisille ja luonnolle.
Euroopassa on tämän hetkisen arvion mukaan 2,8 miljoonaa pilaantuneeksi epäiltyä tai pilaantuneeksi todettua maa-aluetta. Merkittävää pilaantumista aiheuttaneet toiminnot vaihtelevat Euroopassa maittain. Kyproksella ja Slovakissa laajinta pilaantumista ovat aiheuttaneet kaivokset. Kroatiassa, Norjassa ja Itävallassa pilaantumisen syynä ovat lähinnä kunnalliset ja teollisuuskaatopaikat. Suomessa suurimmat yksittäiset pilaajaryhmät ovat polttoaineen jakeluasemat, kaatopaikat sekä metalli- ja metsäteollisuuslaitokset.
Miljardien vuotuiset kustannukset
EU:n alueella pilaantuneiden maiden tutkimiseen ja kunnostamiseen käytetään vuosittain noin 2,75 miljardia euroa. Koko ongelman hoitamiseen tarvitaan nykytiedon valossa arviolta yli 120 miljardia euroa, toisin sanoen yli kaksinkertainen summa verrattuna Suomen valtion ensi vuoden budjettiin.
Jokainen eurooppalainen maksaakin maaperän pilaantumisen liittyvien ongelmien hoitamisesta 10 euroa vuodessa. Lähes puolet kustannuksista katetaan julkisista, meidän veronmaksajien varoista. Suomessa pilaantuneiden maa-alueiden vuosikustannukset ovat keskimääräistä korkeammat: lähes 20 euroa jokaista suomalaista kohden.
Kun pilaantuneiden maiden selvitykset etenevät, ongelma vain paisuu. Arviot maaperän pilaantumisen aiheuttamista ympäristö- ja terveysongelmista ovat kasvaneet 1980-luvun arvioista huomattavasti. Uusia pilaantumisia paljastuu, kun alueita kartoitetaan ja tutkitaan systemaattisesti. Pilaantuneeksi epäiltyjen määrä onkin niin Euroopassa kuin Suomessa kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja kasvaa edelleen. Mikä mahtaa olla ongelman todellinen laajuus?
Ongelman paisuminen ei johdu Euroopan ympäristön tilan huonontumisesta. Kyse on ennen muuta siitä, että maaperän pilaantumisen vaikutukset tunnistetaan ja tunnustetaan. Alueiden systemaattinen kartoitus ja kestävien riskienhallintaratkaisujen kehittäminen alan toimijoiden yhteistyönä on todellisuudessa merkinnyt ongelmien vähentymistä. Alueita tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan tapaus kerrallaan. Suunta Euroopassa on tilastoista huolimatta parempaan suuntaan.
Olen Outi Pyy, koulutukseltani diplomi-insinööri, ja olen työskennellyt ympäristöhallinnossa pilaantuneiden maa-alueiden ongelmien parissa 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Vapaa-aikanani möyrin puutarhassa. Myös se on opettanut minulle moninaisia asioita maaperästä ja sen hyvinvoinnin tärkeydestä.
Puh. 0295 251 530
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa