Ilmastonmuutoksen seurauksiin ja tulvariskeihin varautuminen ja sopeutuminen vaativat ennakointia. Ennakointi perustuu tietoon toteutuneista ja arvioihin tulevista tapahtumista. Esimerkiksi pitkä havaintohistoria ja sen perusteella muodostetut mallit ovat tulvien toistuvuuden ja vahinkojen arvioinneissa kullan arvoisia. Riskeihin varautumisessa vähintään jaetulle kärkisijalle yltävät tulevaisuusskenaariot, tulevaisuuspolut.
Suunnistajana olen tottunut pyörittämään suorituksen aikana päässäni jatkuvaa mantraa suunnittele-ennakoi-havainnoi. Pelkkä nykysijainnin tietäminen ei auta suoriutumaan nopeasti tai tehokkaasti kohti määränpäätä, vaan tarvitaan suunnitelman lisäksi havaintoja matkan varrelta ja tarvittaessa uusiin ennakoimattomiin haasteisiin sopeutumista. Mitä selkeämpää ja helpommin käytäntöön vietävää tulevan ennakointi on, sitä sujuvampaa meno on. Sama pätee myös ilmastonmuutokseen tai muuttuviin tulvariskeihin sopeutumisessa.
Tarvitsemme alueellisia tulevaisuuspolkuja
Ilmastonmuutoksen seurauksena ääri-ilmiöt lisääntyvät ja äärevöityvät. Yhteiskunnan haavoittuvuus ääri-ilmiöille on merkittävä haaste. Lisäksi esimerkiksi altistuminen hulevesitulville kasvaa kaupungistumisen myötä.
Erot eri alueiden ja erilaisten ilmiöiden välillä voivat olla hyvinkin merkittäviä. Jossain vesistössä tulvavaara voi kasvaa, mutta naapurivesistössä vähentyä. Tulva-alueelle rakentaminen voi moninkertaistaa riskit. Tarvitsemme alueellisia skenaarioita jotta alueelliset varautumistarpeet voidaan viedä aluetasolle. Skenaarioiden ja mallien tulee olla mahdollisimman moneen käyttötarkoitukseen sopivia ja helposti päivitettäviä.
Ilmastonmuutos ilmiönä koskettaa kaikkia hallinnon sektoreita, mutta kukin sektori tekee skenaariotyötä omalla tavallaan. Osittain tehdään päällekkäistäkin työtä. Kansainväliset IPCC:n skenaariot ovat yhteisiä, mutta niitä on eri hallinnonaloilla tarkennettu eri ilmiöille ja myös alueellisesti. On myös paljon erilaisia skenaarioita yhteiskunnan kehityksestä. Lisäksi tarkasteluihin tulevat vaikeasti hallittavat, vaikutuksia voimistavat tai hillitsevät, takaisinkytkennät. Herääkin kysymys, voisiko meillä olla mahdollisimman yhtenevät skenaariot. Voisiko skenaariot toteuttaa keskitetysti globaalilta tasolta tarkemmalle tasolle asti?
Toiveena suoraviivainen rastiväli tutkimustiedosta käytäntöön
Kun kehitimme menetelmää, suurin osa ajastamme meni saatavilla olevien ilmastonmuutos-, väestö- ja talousskenaarioiden yhteensovittamiseen. Skenaarioiden vertailu- ja ennustejaksot sekä aika-askeleet olivat eripituisia. Myös paikkatietojen resoluutio erosi toisistaan.
Tulosten vihdoin kahden vuoden päästä valmistuttua osa lähtötiedoista oli jo ehtinyt päivittyä tuoreemmilla tai tarkemmilla skenaarioilla, joten päivitystarpeita oli jo julkaisuhetkellä. Miten esimerkiksi maankäytön suunnittelijoiden voidaan olettaa ottavan ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt omassa työssään huomioon, jos tulvariskiasiantuntijalta menee tarkasteluun kaksi vuotta?
Yhtenevien skenaarioiden aikaansaamiseksi tarvitaan joko tiukempaa ohjausta tai helppokäyttöinen tietopalvelu sekä motivointia sen käyttöön. Toivottavasti tähän päästään Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman alueellisten tarkasteluiden sekä ilmastoriskien arvioinnin kehittämistoimenpiteiden avulla.
Voisiko erilaista paikkatietoihin perustuvaa skenaariotietoa olla tarjolla avoimesti ja yksinkertaisesti samassa verkkopalvelussa? Esimerkiksi Ilmasto-oppaan skenaariot ilmastonmuutoksen vaikutuksista antavat alueellista tietoa eri ilmastoskenaarioiden vaikutuksista eri hydrologisiin suureisiin. Palveluun voisi yhdistää muitakin ilmiöitä tai skenaarioita.
Tietoja aiemmista tulvista vahinkoineen on tallennettu ympäristöhallinnon tulvatietojärjestelmään. Kehitteillä oleva Ilmatieteen laitoksen säävaikutustietokanta luo perustan nykyisten riskien tunnistamiseksi laajemmin. Jos siihen yhdistettäisiin riskiskenaariotietokanta, joka kuvaisi eri ilmiöiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden mahdollisia kehityspolkuja, tiedon käyttäjä voisi nykyistä paremmin arvioida mihin tulisi varautua. Sopeutumisen kannalta myös yhtenevät paikkatiedot ovat olennaisia.
Ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin sopeutuminen saadaan jalkautettua kaikille tahoille vain jos tieto on helposti löydettävissä ja sitä voidaan yksinkertaisesti jatkojalostaa erilaisiin tarpeisiin. Tarvitsemme yksinkertaisen ja suoraviivaisen rastivälin tutkimustiedosta käytäntöön.
Antti Parjanne työskentelee kehitysinsinöörinä SYKEn Vesien hallinta ja arviointi -ryhmässä tulvariskien hallinnan parissa sekä toimii tulvariskiasiantuntijana SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteisessä tulvakeskuksessa. Työmatkat hän kulkee juosten tai pyörällä ja vapaa-ajalla liikkuu mieluiten metsässä poluilla tai niiden ulkopuolella.
Puh 0295 251 494, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa