Yuval Noah Harari kirjoitti Time-lehdessä (20.3.2020), miten virusepidemioita voidaan pysäyttää. Taltuttamiseen tarvitaan ajantasaista tutkimusta, luottamusta tutkittuun tietoon sekä kansojen ja ihmisten välistä yhteistyötä ja avunantoa. Tarvitaan henkistä avautumista, ei sulkeutumista. Hänen perustelunsa ovat vakuuttavia, sillä ne perustuvat historiantutkimukseen aiempien epidemioiden käsittelystä ja voittamisesta.
Koronavirusepidemia oli jo alkanut Kiinassa, olin Wienissä YK:n tiede- ja teknologiamekanismin kestävän kehityksen työpajassa. Oli helmikuun ensimmäinen viikko. Mieleen painui paneelikeskustelu avoimen tieteen roolista ja merkityksestä kestävän kehityksen edistämisessä. Äärimmilleen verkottuneessa maailmassa ei päästä kestävyyden polulle, ellei muutoksia tehdä kaikkialla. Sitä varten tarvitaan maakohtaista tutkimustietoa. Tutkimuskapasiteetti on kuitenkin hyvin erilainen kehittyvissä ja kehittyneissä maissa. Räikeimmin erot ilmenevät tieteen avoimuudessa.
Avoin tieto merkityksellinen ongelmien ratkaisemisessa
Koronavirusepidemia osoittaa, miten merkityksellinen avoin tieto on ongelmien ratkaisemisessa. Ei kulunut kuin viikko koronaviruksen leviämisen alkuvaiheista, kun kaikki tutkimuslähteet – niin yksityiset kuin julkiset – olivat avanneet aineistojansa globaaliin käyttöön. Tämä oli toinen kerta, kun näin toimittiin globaalin kriisin taltuttamiseksi. Ensimmäinen oli zikavirusepidemian aikana.
Virusepidemian yhteydessä tulee kuitenkin näkyväksi, miten kestävän kehityksen edistäminen on vaikeata. Epidemiaan sairastumisen taltuttamiseksi nopea ratkaisu olisi rokote. Mutta kestävän kehityksen näkökulmasta tarvitaan muutakin. Pitää tunnistaa ja ennakoida erilaiset yhteiskunnalliset kytkennät, merkittävimpänä epidemian aiheuttamat talouden häiriövaikutukset ja niiden ketjutukset. Niillä on olennainen vaikutus siihen, mihin suuntaan kehitys eri maissa etenee tällaisen häiriötilan jälkeen.
Häiriöiden ennakointi ja niiden käsittely ovat edellytys sille, että tarvittavia kestävyysmurroksia voidaan viedä eteenpäin hallitusti. Tähän tarvitaan tutkimustietoa tueksi. Tuotantoketjujen lyheneminen, lentojen väheneminen, Venetsian vesien kirkastuminen ja maailmankuvien muuttuminen nähdään myönteisinä. Globaalien virtojen vaimenemisessa on kestävyyden näkökulmasta paljon hyvää. On kuitenkin tärkeätä pitää mielessä Yuval Hararin muistutus siitä, miten globaalit haasteet edellyttävät maailman käsittelemistä kokonaisuutena.
Olemme kenties askeleen lähempänä kestävää polkua
Koronavirusepidemia on jo nyt osoittanut, että tämän aikakauden ihmiskunta kykenee tarvittaessa vaikuttaviin globaaleihin toimiin. Tätä kuvaa EU:n osalta komissaari Jutta Urpilainen tuoreessa blogissaan (28.3). Valitettavasti tilanne ei koske kaikkia maailmanosia, kuten Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin kirjoituksesta käy selkeästi ilmi (Financial Times 25.3). Koronan taltuttamiseksi kyetään toimimaan integroidusti ja tietoperusteisesti, avaamaan tiedettä kaikille sekä tekemään kansainvälistä yhteistyötä. Epidemian traagisuuden keskellä tämä antaa toivoa. Olemme kenties askeleen lähempänä – vaikkakin sietämättömän hitaasti – kestävää polkua, joka mahdollistaa oikeudenmukaisuutta ja rakentaa turvallisuutta.
Tämän epidemian ensivaiheen hoitaminen antaa myös toivoa siitä, että kestävän kehityksen esteenä olevat järkäleet – eriarvoisuuden kasvu, biodiversiteettikadon ja ilmastonmuutoksen eteneminen ja jätemäärän lisääntyminen – voivat myös olla ratkaistavissa yhteistyössä. Parhaimmillaan avoin tieto ja kestävä kehitys kulkevat käsi kädessä.
Eeva Furman on SYKEn ympäristöpolitiikan keskuksen johtaja, joka käyttää kaukoputkea paitsi lintujen myös tulevaisuuden tarkkailuun.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.