Metsästrategia tarjoaa Suomelle mahdollisuuden johtajuuteen. © SYKE
”Onko Suomella jotain salattavaa?” – näin kysyttiin median taustahaastattelussa viime viikolla, kun keskustelimme juuri julkaistun EU:n metsästrategian ennakkoon nousseesta kohusta. Tämän johdosta jäimme miettimään, onko Suomen metsissä jotain ainutlaatuista, joka ei välity Eurooppaan. Toinen kohun herättämä kysymys alkoi myös askarruttaa ja se liittyy itse metsästrategiaan: mikä on sen rooli, miten se ohjaa ja mihin se asettuu EU:n, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen metsäpolitiikan maastossa?
Keskustelua metsästrategiasta on värittänyt erimielisyys tavoitteista ja keinoista. Pelinappuloina ovat luonto, ilmasto, puu ja sellu, jopa metsänomistajat. Heidän määräysvaltansa menetyksestä ja aavistushakkuista on keskusteltu keskikesällä perhetapaamisissa, SuomiAreenassa ja sosiaalisessa mediassa. Strategian käynnistämä kiihkeä keskustelu on toki tervetullut, mutta tulehtuneesta väittelystä ei nouse näkemystä Suomen vahvuuksista tai mahdollisuuksista edistää kestävyyttä metsillä ja niiden käytöllä. Tässä blogissa pohdimme Suomen ainutlaatuisuutta, asemoimme metsästrategiaa ja puramme metsästrategiaan liitettyjä väittämiä.
Miten ainutlaatuista metsätaloutemme on?
Meille suomalaisille metsämme ovat tärkeitä. Läheinen suhde metsiimme, merkittävä metsäpinta-alamme, yksityismetsiin vahvasti nojautuva puunhankintamme sekä metsäteollisuutemme kansantaloudellinen merkitys ovat erityispiirteitä. Kuitenkin muualla Euroopassa on samankaltaisia piirteitä. Esimerkiksi yksityismetsien osuus metsäpinta-alasta on Suomea suurempi Ruotsissa, Ranskassa, Itävallassa ja Espanjassa.
Suomessa on paljon metsää, mutta puuston määrä on alhainen pohjoisten olosuhteiden ja metsien intensiivisen käytön takia. Suomessa kasvaa keskimäärin 100 kuutiometriä puuta hehtaarilla, kun esimerkiksi Saksassa keskitilavuus on 320 kuutiometriä. EU:ssa hakataan keskimäärin pienempi osuus puuston kasvusta kuin Suomessa. Nettohakkuut ovat kuitenkin Suomeakin korkeammat esimerkiksi Ruotsissa ja Itävallassa.
Sellu- ja paperiteollisuuden BKT-osuus on Suomessa korkeampi kuin missään muussa EU-maassa. Metsissä tuotetun puun markkina-arvo on kuitenkin myös monissa muissa EU-maissa merkittävä. BKT ei kuitenkaan kerro kaikkea. Esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Italiassa metsäsektorin tuottama arvonlisä on suurempi kuin Suomessa. Työllisyydellä mitattuna Suomi ei myöskään ole ainutlaatuinen. Espanjassa sektorilla työskentelee Suomeen verrattuna tuplasti enemmän väkeä ja Italiassa ja Saksassa lähes nelinkertainen määrä.
Toisin sanoen myös monissa muissa EU-maissa metsillä on suuri taloudellinen merkitys ja Suomella on siis yhteisiä intressejä monien EU-maiden kanssa.
Mitä ovat metsästrategiat?
EU:n uusi metsästrategia ei sekään ole ainutlaatuinen. Jo edeltävä metsästrategia huomioi metsien ja metsäekosysteemin tuottamia monia hyötyjä monipuolisesti – vertailun perusteella monipuolisemmin kuin muut luontoympäristöön vaikuttavat EU-strategiat.
Sekä Euroopan unionin että jäsenmaiden omat strategiat laaditaan määräajaksi ja ilmaisemaan toivottua kehityksen suuntaa. Niissä on usein kunnianhimoisia tavoitteita metsäekosysteemin kestävyydelle ja uusille innovatiivisille hyödyntämismahdollisuuksille, mutta vain viitteellisiä kirjauksia toimeenpanokeinoista. Verrattuna muiden metsäisten EU-maiden kansallisiin metsästrategioihin, Suomen kansallinen strategia on yksityiskohtaisempi ja monipuolisempi. Joissakin Euroopan kansallisissa metsästrategioissa korostuu innovatiivisempi ja sääntelyyn nojaava ohjaus enemmän kuin Suomen metsästrategiassa.
Metsästrategioiden lisäksi monet muut strategiat pyrkivät suuntaamaan metsien käyttöä ja hoitoa. Biotalousstrategiat tavoittelevat uusia innovaatioita metsäraaka-aineista ja biodiversiteettistrategiat pyrkivät turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta. Keinot vaihtelevat informaatio-ohjauksesta taloudellisiin kannustimiin ja sääntelyn kehittämiseen.
Lisääkö metsästrategia metsien suojelua?
EU:n metsästrategia ei aseta uusia suojelutavoitteita, vaan se pyrkii konkretisoimaan metsiin jo viime vuonna hyväksytyn biodiversiteettistrategian suojelu- ja kunnostustavoitteita. Viime vuonna julkaistun Euroopan metsien tilaa koskevan Forest Europe -raportin mukaan EU:ssa on suojeltu keskimäärin suurempi osuus metsiä kuin Suomessa. Suomessa on kuitenkin erityisen suuri osuus kokonaan hakkuilta suojeltuja metsiä. Monissa maissa tehdään luonnonhoitotöinä hakkuita myös suojelualueilla. Hakkuilla pyritään ylläpitämään elinympäristöjä, jotka häviäisivät umpeenkasvun seurauksena. Suomessa toteutamme lisäsuojelua ja ennallistamista jo nykyisen hallitusohjelmamme puitteissa.
Onko metsästrategiassa painotettu ekologista kestävyyttä?
Uusi metsästrategia asemoi metsien käytön lähtökohdaksi metsäekosysteemin toimintakyvyn. Se pyrkii muun muassa vähentämään metsäluontoon kohdistuvaa uhkaa, joka johtuu koko EU-alueella erityisesti vanhojen metsien piirteiden häviämisestä. Strategia korostaa myös, että tulisi lisätä sellaisten puupohjaisten tuotteiden osuutta, joiden elinkaaren aikaiset ilmastopäästöt ovat pienemmät kuin fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuvilla tuotteilla.
Strategia korostaa suojelua, hiilivarastoa ja hiilen sidontaa sekä puupohjaisten tuotteiden myönteisiä ilmastovaikutuksia. Näiden edistämiseksi strategiassa on tunnistettu muun muassa puurakentaminen ja pitkäikäiset puutuotteet, vanhojen metsien suojelu, metsitys, metsien ennallistaminen ja avohakkuita välttävä jatkuva kasvatus, joka on monien muiden maiden tavoin Suomessa vielä verraten vähän käytetty. Strategia tuo jo sovittuja ja Suomessakin tärkeän painoarvon saaneita luonto- ja ilmastotavoitteita lähemmäs käytäntöä.
Edistääkö strategia sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?
Strategialla haetaan korostetusti maaseudun elinvoimaisuutta, monipuolisempia metsiin pohjautuvia elinkeinoja ja puuhun pohjautuvan arvoketjun uudistamista erityisesti pitkäikäisillä puutuotteilla. Metsäteollisuutemme haasteena on ollut lisäarvon laskeva trendi, kun muun muassa jalostusarvoltaan korkeampien paperilaatujen kysyntä on vähentynyt. Metsäsektorin intressissä on löytää uusia innovatiivisia korkean jalostusarvon tuotteita. Tämä edellyttää panostusta T&K-toimintaan, jota myös EU:n tutkimusrahoitus tukee. Metsien käytön ja puun jalostamisen monipuolisuus sekä osaamiseen pohjaava kilpailukyky parantavat sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Vähentääkö jäsenmaiden toimivaltaa?
Metsästrategiassa korostetaan tietopohjaa ja suunnitelmallisuutta. Näissä Suomi on Euroopan kärkeä, mutta kuten viime viikkojen keskustelusta ja kirjelmöinnistä tiedämme, toimivalta halutaan pitää kokonaan itsellä selvittämättä tarkemmin mitä tämä tarkoittaa. Strategia korostaa uusia yhteisten kriteerien ja seurannan merkitystä. Kriteerien laatiminen ei alkaisi puhtaalta pöydältä, vaan nojautuisi yhteiseurooppalaisiin metsäministerien hyväksymiin Forest Europe -kestävyyskriteereihin, joiden muotoilussa Suomella on ollut keskeinen rooli. Seuranta yhteisillä kriteereillä osoittaisi kestävyyshaasteet eri Euroopan maissa.
Lisäksi strategiassa kaavaillaan luonnonhoidon ohjeistuksen yhtenäistämistä. Suomessa on käytössä talousmetsien luonnonhoidon ohjeistus, jonka pohjalta Suomi voi vaikuttaa EU:n ohjeistuksen sisältöön. Yhdentyvä suunnittelu, seuranta ja ohjeistus toisivat inventointi-, arviointi- ja ohjausosaamisellemme uusia hyödyntämismahdollisuuksia. Samalla tämä lisäisi metsiä koskevaa osaamista EU:ssa, minkä puutteesta EU:ta on viime aikoina kritisoitu. EU-tason metsäosaaminen voisi täydentää EU:n toimivallassa olevien luonto- ja ilmastopolitiikan osaamista Suomeakin hyödyttävällä tavalla.
Ei siis voi väittää, että metsästrategia veisi toimivaltaa jäsenmailta. Toimivalta voi tulevaisuudessa muuttua, kun eteen tulee sellaisia asioita, joihin ei aikaisemmin ole otettu kantaa. Mutta toimivallasta keskustellaan aidosti vasta, jos lähdetään laatimaan uusia lainsäädäntöesityksiä. Nyt julkaistussa ilmastopaketissa tällaista muutosesitystä ei ole.
Mitä teemme metsästrategialla?
EU-metsästrategia on tärkeä tapa konkretisoida ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikkaa sekä puun jalostukseen pohjaavaa biotaloutta merkityksellisellä tavalla. Metsäekosysteemin toiminnan turvaaminen, metsien monien hyötyjen varmistaminen ja kestävän metsiin pohjautuvan talouden edistäminen edellyttävät pitkäjänteisyyttä ja yhteistä näkemystä Suomessa ja Euroopassa. Suomella on tässä tilanteessa mahdollisuus ottaa johtajuutta ja lähteä rakentavasti toteuttamaan yhteistä strategiaa. Strategia on keino edistää kestävyyttä kaikissa EU-maiden metsissä.
Entä onko Suomella jotain salattavaa?
Monet saattavat yllättyä huomatessaan, miten vähän puuta suomalaisella metsähehtaarilla kasvaa EU-maihin verrattuna tai miten vähän metsäala työllistää. Salailuepäilys herää, kun väittelyn osapuolet jäävät hokemaan omaa kantaansa. Siksi metsä- ja ympäristöalan kannattaa antautua syvempään keskusteluun, jossa haetaan tietoon pohjautuvia ratkaisuja vaikeissakin kysymyksissä. Ensimmäiset reaktiot julkaistuun strategiaan herättävät toivoa, että tähän voisi päästä. Näin Suomi voi edistää metsäpolitiikkaa myös EU:n tasolla eikä jäädä sisäisten kiistojensa vangiksi.
Eeva Primmer on SYKEn tutkimusjohtaja. Hän on metsänhoitaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja metsäneuvoston jäsen. Eeva on hiljattain vetänyt EU:n metsiä koskevien strategioiden vertailun, joka on julkaistu viime vuonna.
Mikael Hildén johtaa SYKEn ilmastonmuutoksen strategista ohjelmaa ja Strategisen tutkimuksen ohjelmaa kohti hiilineutraalia ja resurssitehokasta Suomea. Mikael on mm. tarkastellut metsäpolitiikan uudistuksen tulkintoja.