Uudelleenkäyttö tarkoittaa tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin se on alun perin suunniteltu. Jätehuollon etusijajärjestyksessä tuotteiden uudelleenkäyttö on ensimmäinen ja arvokkain. Tämä mainitaankin juhlapuheissa. Strategioita laadittaessa ja rahaa jaettaessa uudelleenkäyttö kuitenkin unohdetaan. Tosipaikan tullen uudelleenkäyttöä ei nähdä ratkaisuna ongelmiin, vaan sen merkitystä pidetään vähäisenä. Miten näin on päässyt käymään?
Tuotteiden uudelleenkäytön koordinointi ei ole nykyisin minkään tahon vastuulla. Uudelleenkäytölle ei ole myöskään määritelty määrällisiä tavoitteita. Niinpä uudelleenkäyttö on jäänyt pienimuotoiseksi toiminnaksi, jota kunnat ja kolmannen sektorin toimijat ovat organisoineet kukin omalla tavallaan. Toiminta on hajanaista, eikä siitä ole kerätty tietoa. Näin ollen se ei ole myöskään houkutellut investointeja.
Tavaroiden uudelleenkäytöllä saavutettavat hyödyt ovat jääneet vain pienen piirin keskustelun aiheiksi. Uudelleenkäyttö on keskeinen osa kiertotaloutta. Kiertotalouteen olemme kansallisesti sitoutuneet. Saavutettavissa olevista hyödyistä tulisikin viestiä laajasti.
Uudelleenkäytöllä voidaan:
- vähentää luonnonvarojen kulutusta
- vähentää tuotteiden valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuvia päästöjä
- tarjota merkityksellistä työtä myös heikommassa asemassa oleville
- tarjota kansalaisille mahdollisuus kestävämpään elämäntapaan
Uudelleenkäytön edistämiseksi tarvitaan monen alan tutkimusta
Viime vuonna uudistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa tavoitteeksi asetetaan uudelleenkäytön merkittävä lisääminen. Siinä on esitelty toimenpiteitä, joilla tavoite voitaisiin saavuttaa, sekä alan toimijoita. Tavoitetason määrittämistä vaikeuttaa seurantatiedon puute. EU on vasta viime vuonna aloittanut joidenkin tuoteryhmien uudelleenkäyttömäärien seurannan. Alan toimijoiden ja muutaman tutkimuksen arvioiden mukaan uudelleenkäyttö olisi ainakin kymmenkertaistettavissa.
Uudelleenkäytön lähtötason ja potentiaalin selvittämiseksi tarvitaan monen tieteenalan tutkimusta. Tarvitaan tietoa siitä, paljonko luonnonvaroja säästyy ja kotimaisia työpaikkoja syntyy. Myös alan liikevaihtopotentiaali tulisi selvittää. Lisäksi olisi tärkeää selvittää uudelleenkäytön esteitä. Esteitä voivat aiheuttaa asenteet ja käytännöt, politiikka ja säätely sekä taloudelliset kysymykset.
Nykyinen maailmantilanne osoittaa, että tietoa tarvittaisiin myös uudelleenkäytön kansallisen organisoinnin merkityksestä kansalliselle turvallisuudelle ja omavaraisuudelle. Kriisitilanteissa sillä, että tavaroiden uudelleenkäyttö toimii, voi olla todella suuri merkitys kansalliselle toimintakyvylle ja omavaraisuudelle. Esimerkiksi akkujen uudelleenkäytöllä voidaan vähentää akkujen raaka-aineiden tarvetta.
Heitämme haasteen Suomen tutkimus- ja koulutuslaitoksille, yrityksille ja tutkimusten rahoittajille: suunnatkaa voimavaroja uudelleenkäytön tutkimukseen. Näin olemme kaikki mukana rakentamassa kiertotaloutta ja systeemistä muutosta.
Hanna Salmenperä on erikoissuunnittelija Syken kiertotalousratkaisut-yksikössä. Työssään hän pohtii ohjauskeinoja, joilla voidaan vähentää syntyviä jätemääriä. Juuri nyt häntä ilahduttavat linnunlaulu, kimalaisen lento ja tuulessa narulla kuivuvat pyykit.
Katja Viberg on hankepäällikkö Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Hän on ympäristökasvatuksen ja uudelleenkäytön ammattilainen, työnohjaaja ja luonto-opas. Hän rakastaa riippumatossa nukkumista ja lautapelien pelaamista lasten kanssa.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.