Suomen hallituksella on suuret suunnitelmat, kuten kestävyysmurroksessa pitääkin. Hallitusohjelmassa luvataan päätöksenteon tueksi toimintamalli, joka ”mittaa bruttokansantuotteen rinnalla kokonaiskestävyyttä eli hyvinvointia, talouden kannattavuutta ja ympäristön tilaa”.
Suomi – yhdessä muiden maailman maiden kanssa – on sitoutunut samaan suunnitelmaan jo aiemmin. Vuonna 2016 voimaan astunut YK:n kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma tavoittelee kestävän kehityksen etenemistä kuvaavia mittareita ”BKT:n täydennykseksi nykyisten hankkeiden pohjalta” (SDG 17.19 ). Nykyinen hallitusohjelmamme antaa tavoitteen toteuttamiseen lisäpontta.
Itse asiassa tavoite löytyy jo vuoden 2010 hallitusohjelmasta , jossa silloinen hallitus lupasi käynnistää ”valmistelun kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti laajemman kehitysindikaattorin käyttöön ottamiseksi BKT:n rinnalle lähivuosina.” Käytännössä lupaus lunastettiin laatimalla taustaraportti. Paljon paremmin ei ole käynyt EU:n jo vuonna 2009 lanseeraamalle Beyond GDP -aloitteelle.
Nyt on lupausten lunastamisen aika. BKT:n rinnalle tarvitaan uudet ja komeasti käyttökelpoiset kehityksen mittarit.
Otetaanko BKT pois päiviltä?
BKT:n puutteet yhteiskunnallisen kehityksen mittarina ovat hyvin tiedossa ja vaihtoehtoisista indikaattoreista on keskusteltu pitkään. Monikriisien aikakaudella ei kannata haikailla yhden supermittarin perään, joka tiivistäisi vastauksen siitä, miten maailma makaa. Tarvitsemme monimittarointia niin luonnon muutoksista, yhteiskunnan toiminnasta kuin ihmisten kokemuksista. Bruttokansantuotteellekin on päätöksenteossa edelleen sijansa.
Kaikkea ei voida mitata, mutta tärkeät asiat pitäisi saada siivilöityä esiin. Kyse on tasapainoilusta, jossa tulee välttää sekä resurssien tuhlausta päällekkäisten mittareiden kehittämiseen että ylitehostamista, jossa tarpeellisiakin tiedonkeruita lopetetaan.
Yhtä ei voi ongelmitta korvata toisella. Esimerkiksi kansainväliseen vertailuun suunnatut kestävän kehityksen YK-indikaattorit ja paikallisia tarpeita palvelevat kestävän kaupunkikehityksen indikaattorit kuvaavat samaa asiaa, mutta eri näkökulmista ja paljolti eri mittareiden avulla.
Avarrusta uusilla näkökulmilla
Maailman muuttuessa tarvitaan myös kokonaan uusia tiedonkeruun ja -käsittelyn tapoja. Ekosysteemitilinpito on tästä hyvä esimerkki. Ekosysteemitilinpito laajentaa perinteistä kansantalouden tilinpitoa huomioimalla kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan ja talouden riippuvuuden luonnosta. Se tarjoaa paikkatietoon perustuvia indikaattoreita ekosysteemien laajuudesta ja tilasta, sekä näistä riippuvista ekosysteemipalveluiden vaihdannan määrästä ja arvosta.
Ekosysteemitilinpito mahdollistaa ekosysteemien laajuuden, tilan ja palveluiden systemaattisen seurannan, sekä tulevaisuuteen kohdistuvat skenaariotarkastelut, joiden avulla voidaan arvioida eri politiikkavaihtoehtojen vaikutuksia luontoon ja luontopääoman arvoon. EU:n ympäristötilinpitoasetuksen muutokset voivat tehdä ekosysteemitilinpidon pakolliseksi EU:n jäsenvaltioille. On vielä epävarmaa, hyödyntääkö Suomi kattavasti ekosysteemitilinpidon tarjoamat mahdollisuudet päätöksenteolle, vai jääkö ekosysteemitilinpitomme EU:lle pakkoraportoitavaksi torsoksi.
Tavoitteet kirkkaaksi
Vieläkin tärkeämpää kuin miettiä mitä mitataan, on pohtia sitä, miksi mitataan. Mikä on se tavoite, johon halutaan pyrkiä? Millaisen kynnysarvon alle ei kannata tipahtaa ja millainen kehitys on riittävän suotuisaa? Yllättävän monesti tavoite on jäänyt määrittelemättä. Usein tyydymme epämääräisen löysiin tavoitteenasetteluihin siitä, että jonkin pitää kasvaa tai vähentyä, pohtimatta miten paljon ja miksi.
Pahimmillaan mittarit johtavat BKT:n tapaan harhaan luomalla liian yksinkertaisia oletuksia siitä, että kasvu on automaattisesti hyvää ja tavoiteltavaa. Kestävyysmittarit voivat auttaa ratkaisujen löytymisessä vain, jos meillä on kirkkaana tavoite, jota kohti haluamme mittarin osoittavan.
Jari Lyytimäki toimii johtavana tutkijana ja Liisa Saikkonen erikoistutkijana Syken Yhteiskunnan muutos -yksikössä. He puhuivat kestävyyden mittaroinnista Tilastokeskuksen 21.11. järjetämässä webinaarissa. Jari pohtii kestävyysmittarointia mm. ORSI-hankkeessa ja kestävyyspaneelin taustajoukoissa. Liisa on ollut mukana pilotoimassa ja kehittämässä ekosysteemitilinpitoa Suomessa. Yhdessä he toivovat kestävyyden ja kohtuullisuuden muistamista myös joulun johtotähtenä.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.