Suomessa on käynnissä laajamittainen metsäkato, jota ei vielä laajasti tunnisteta: Tunturikoivikoita on tuoreen raportin mukaan kuollut 140 000 hehtaarin alueelta. Koivikot eivät ole enää viime vuosikymmenten aikana uudistuneet. Tunturikoivikoiden pinta-alasta kaikkiaan 22 prosenttia on muuttunut sekundääriseksi paljakaksi. Sekundäärinen paljakka on luonnoltaan alkuperäistä paljakkaa köyhempää. Metsäkatoalue on todella suuri. Siitä saa käsityksen, kun vertaa sitä suositun vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman METSOn tavoitepinta-aloihin: METSOn tavoitteena on laajentaa metsien suojelualueverkostoa vuoteen 2025 mennessä 96 000 hehtaarilla.
Tunturikoivikoiden häviämisen syynä ovat lämmenneestä ilmastosta johtuvat toistuvat mittariperhosten aiheuttamat tuhot yhdessä porojen yhä voimakkaamman laidunnuksen kanssa. Halla- ja tunturimittariperhosten tappamat tunturikoivikot eivät uudistu luontaisesti, sillä porot syövät koivujen vesat ja taimet lähes kokonaan. Tunturikoivikko muuttuu sekundääriseksi tunturikankaaksi, jonka luontoarvot ovat vähäiset ja hiilensidonta heikompaa.
Mikäli ilmasto jatkaa ennustetun kaltaista lämpenemistään, tunturikoivikoiden häviäminen nopeutuu. Vaikka kaikki maailman maat luopuisivat fossiilisten polttoaneiden käytöstä tulevina vuosikymmeninä ja pitäisivät kiinni Pariisin ilmastonmuutossopimuksen sitoumuksista, Suomen tunturialueet lämpenisivät silti seuraavan 50 vuoden aikana yhteensä reilut neljä astetta.1
Lämpenemisen seurauksena jo nykyisin Norjan rannikolla ja paikoitellen Pohjois-Ruotsissakin esiintyy laajoja mittarituhoja 10–12 vuoden välein. Sama kehityssuunta on nähtävissä myös mantereisessa ilmastossa Suomen tunturialueella. Malliennusteiden mukaan puolen asteen lämpeneminen nykyisestä aiheuttaisi tunturikoivikoiden metsäkadon Ylä-Lapissa 300 000 hehtaarin alueella.
Tunturikoivikoiden häviämistä kiihdyttää myös männyn metsärajan nouseminen.2 Tulevina vuosikymmeninä noin puolet Ylä-Lapin tunturikoivuvyöhykkeestä tulee todennäköisesti kuolemaan. Tällä olisi merkittävä haitallinen vaikutus Suomen metsien hiilensidontaan ja tunturiluonnon monimuotoisuuteen.3
Tapahtunutta tunturikoivikon metsäkatoa ei ole vielä täysin huomioitu Suomen hiilitaselaskelmissa, eikä tunturiluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ole käynnissä suojeluohjelmaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei tunturikoivikon metsäkatoa eikä tunturiluonnon katoa ole tunnistettu merkittäviksi uhiksi. Tähän pitää saada muutos.
Tunturiluonnon tilaan voidaan vaikuttaa. Tästä rohkaiseva esimerkki on äärimmäisen uhanalaisen naalin suojelun onnistuminen. Elokuussa voimaan astunut EU:n ennallistamisasetus antaa mahdollisuuksia myös tunturikoivikoiden ennallistamiseen. Viime vuonna päättyneessä Ilmastonmuutoksen vaikutukset Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen (BARIMS) -hankkeessa tuotimme tietoa tunturiluonnon turvaamisen pohjaksi.
Riku Lumiaro työskentelee erityisasiantuntijana Syken yhteiskunnan muutos -yksikössä. Hänen työnkuvaansa kuuluu laajasti luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tehtäviä, kuten kaupunkiluonto, pölyttäjät ja arktisen luonnon muutos. Vapaa-aikanaan hän viihtyy luonnossa ja kädet mullassa.
Lähteitä:
Tunturihaukan silmin - Pohjoinen alue ilmastonmuutoksen kynsissä
1Ilmastonmuutos pohjoisessa
2Metsittyvät avotunturit
3Arktiset liihottelijamme
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.