Yhteiskunnan arvostukset muuttuvat usein hitaasti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kriisien kohdatessa muutokset voivat kuitenkin olla hyvin nopeita. Venäjän hyökättyä Ukrainaan huoltovarmuus, energiaturvallisuus ja ruokaturva ovat korostuneet julkisessa keskustelussa aivan uudella tavalla. Hallitus on linjannut, että ilmastotoimenpiteitäkin toteutetaan huoltovarmuus edellä.
SysteemiHiili-hankkeessa olemme keskustelleet siitä, miten sodan vaikutukset tulisi huomioida hankkeessamme. Hanke edistää kestävää ja ilmastoviisasta maankäyttöä systeemisillä tarkasteluilla ja hiilivirtoja mallintamalla. Vastausten sijasta esiin nousi monia kysymyksiä:
- Siirtyykö vihreä siirtymä myöhemmäksi? Esimerkiksi turvetuotannon alasajo on ollut parina viime vuotena erittäin nopeaa, mutta suunta on kääntynyt tänä keväänä. Toisaalta nopeuttaako sota fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla?
- Nopeuttavatko lannoitteiden kallistuminen ja heikentynyt saatavuus siirtymistä kiertotalouteen ja kierrätyslannoitteisiin vai heikentävätkö ne entisestään viljelijöiden halua toteuttaa kiertotaloutta edistäviä toimenpiteitä, aiheutuuhan niistä lisäkustannuksia. Minkälainen vaikutus ruokaturvan korostumisella on turvepeltojen viljelykäyttöön pitkällä tähtäimellä?
- Venäjän puuntuonnin loputtua hakkuupaine kasvaa. Kohdistuuko paine energiapuuhun, ja keskittyykö se suurten tehtaiden puunhankinta-alueille?
Turvemaiden käyttöä viljelyyn voidaan tehostaa vedenpintaa säätelemällä
Osin ristiriitaisten tavoitteiden ja toimenpiteiden jäsentämisessä ja priorisoinnissa varteenotettavan lähestymistavan tarjoavat päätöksenteon tukimenetelmät . Hyödynsimme menetelmiä arvioidessamme, miten Pohjois-Savon ilmastotiekartan toimenpiteet hyödyttävät maankäyttösektorin varautumista ja huoltovarmuutta. Arvioimme myös, onko toimenpiteiden välillä synergiaa vai syövätkö ne toistensa vaikuttavuutta.
Alustavat tulokset korostavat ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen välistä synergiaa. Kannattaa siis etsiä toimenpiteitä, jotka edistävät samanaikaisesti sekä hillintää että sopeutumista.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi turvemailla vedenpinnan säätelyä. On tunnistettava ne peltolohkot, joilla voitaisiin vedenpinnan säätelyn avulla harjoittaa kestävää tehotuotantoa ja toisaalta peltolohkot, joita ei voi käyttää viljelyyn edes vedenpintaa säätelemällä. Jälkimmäiset kannattaa ennallistaa tai metsittää.
Uusia avauksia tarvitaan myös metsissä. Tänä keväänä havahduttiin valtakunnallisesti ennakkotietoon, johon Kiuruvedellä on törmätty jo aiemmin: metsien hiilinielu ei riitäkään kääntämään koko maankäyttösektorin hiilinielua positiiviseksi. Tilannetta vielä kärjistää Ukrainan sodan aiheuttamat paineet lisätä kotimaan hakkuumääriä. Yksi avainkysymys on, kuinka metsäala pystytään pitämään mahdollisimman suurena ja missä määrin metsien hyödyntäminen jatkuvan kasvatuksen menetelmin voi tässä auttaa.
Maanomistajat joutuvat tekemään maitaan koskevia päätöksiä muuttuvassa toimintaympäristössä. Se ei ole helppoa, kun tavoitteet ovat vielä osin ristiriidassa keskenään. Meidän asiantuntijoiden tuleekin luoda maanomistajille parhaat edellytykset tehdä päätöksiä. Tutkimus tuottaa tämän pohjaksi koko ajan uutta ja tarkentuvaa tietoa.
Mika Marttunen toimii ryhmäpäällikkönä SYKEn vesikeskuksessa. Hän johtaa SysteemiHiili-hanketta, joka on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Hiilestä kiinni -ohjelmaa. Hän on jo pitkään hyödyntänyt päätöksenteon tukimenetelmiä. Vapaa-aikana hän kehittää kalastustaitojaan niin merellä kuin puhtaudesta ja kirkkaudesta tunnetulla Suontee-järvellä Joutsassa.
Miika Kajanus toimii tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioasiamiehenä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Hänellä on metsäalan tausta, ja hän on ollut mukana kehittämässä ja soveltamassa erilaisia päätöksenteon tukimenetelmiä. Hän on mukana SysteemiHiili-hankkeen Pohjos-Savon työpaketissa. Vapaa-aikanaan hän kalastelee Iisalmen Kirkonsalmella.